Ennen kuin osasin puhua, lauloin pihallamme (repeatedly): Innune auaa ja iika toittaa, taiwaa tuwwa kesä-kesä-vaan, sekä muita hittejä. Olin tuohon aikaan myös blondi tai viherhiuksinen, vuodenajasta riippuen. Selitän kysyttäessä.

Musiikki on työni, mutta myös harrastukseni. Urheilen myös aina kun mahdollista. Erityisiä intohimon kohteita ovat elokuvamusiikki ja höntsäsähly, mutta kaikki muukin musa ja sportti käy. Kerään myös kravatteja.

En pidä negatiivisesta asenteesta. En pidä siitä, että sillalla pyöräillessä tuulee aina vastaan. En pidä sienistä – suussani. Mutta varsinkaan en pidä siitä, että elämme niin epäreilussa maailmassa. Maailmassa jossa tärkeät asiat eivät jakaudu reilusti, ja suurin osa joutuu kärsimään mikroskooppisen pienen osan nauttiessa rikkauksista ja helposta elämästä.

Hengellinen elämä on mun mielestä jatkuvaa kaipausta – se on loputonta kaipuuta kohti jotain, ehkä luojaamme. Tämä kaipaus saa näkemään pyhää arkisissakin asioissa, ja auttaa löytämään toivoa toivottomissakin tilanteissa. Kristitty on jatkuvasti matkalla, jatkuvasti etsimässä, vaikkei välttämättä heti löydäkään sitä mitä etsii.