Jesse Hartikainen

Nuorisotyön avustaja
050 5916481
jesse.hartikainen@evl.fi

Triviaa Jessestä:

Lapsena söin paljon rusinoita, koska minulle kerrottiin niiden olevan karkkia. Viimeisen viiden vuoden aikana olen opetellut tykkäämään hiihtämisestä, käyttämään Helsingin julkista liikennettä ja varaamaan aikaa myös levolle ja rauhoittumiselle. Fiilistelen kesäiltoja, tähtitaivasta ja akustista indie-musiikkia, joka soi nuorten leffoissa ja Greyn anatomian mainoksissa. Tykkään viettää hitaita aamuja parvekkeella, iltoja seurakunnan nuortentilalla ja päiviä ystävien seurassa pelaillen tai ulkona samoillen. En pidä kiusaamisesta, kiireestä enkä kulkukissoista. Ne on pelottavia.

Kannelmäen ja Malminkartanon alueella olen haahuillut viime syksystä lähtien. Kesällä yritän löytää eksymättä Jennyn lisäksi paikkoihin, joissa voisi vaikka pelata yhdessä jalkapalloa. Toivon, että seurakunta on siulle porukka, jonka seurassa tuntee itsensä hyväksytyksi, löytää itsestään vahvuuksia ja oppii lisää Jumalasta.

Äiti Teresalla oli hieno ajatus, jota yritän noudattaa muita kohdatessa, mutta jossa niin usein epäonnistun: ”Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä.”

Onneksi saadaan yhdessä opetella, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Seurakunnan nuortentoiminnassa on tilaa keskeneräisyydelle.

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil 4:6-7).