Usko, toivo ja rakkaus

Ripari on ainutkertainen tilaisuus pysähtyä pohtimaan elämän pieniä ja suuria kysymyksiä. Riitänkö tällaisena kuin olen? Miten voin olla hyvä lähimmäinen? Millainen Jumala on? Voiko rippikoululaista pakastaa? Pitääkö huolestua, jos isonen muistuttaa päivä päivältä enemmän Uuno Turhapuroa?

Leiriviikko Kuggomissa on hujahtanut ohi nopeasti, kuten leireillä on tapana. Ripariin on mahtunut niin naurua kuin itkua, riehakasta menoa ja yhdessä hiljentymistä. Opiskelusessiot, ryhmikset ja iltaohjelmat on kahlattu läpi kunnialla toisia tukien ja tsempaten. Osa riparilaisista onnistui iltaohjelman tiimellyksessä taputtamaan kätensä kipeiksi raivokkain aplodein.

Tämä oli Kantsun seurakunnan ensimmäinen ripari Kuggomissa. Vanhan talon äänekkäästi narisevat lattiat, kohisevat putkistot tai unissaan puhuvat ja kävelevät huonekaveritkaan eivät enää loppuviikosta haitanneet yöunia. Leirin varsin kylmä hot spot oli ”palju” (lue: lasten kahluuallas), jonka jätti Kuggomin takapihalle kesän muita riparilaisia ilahduttamaan Lauttasaaren seurakunnan ripari.

Usein me riparin ohjaajat keskenämme pohdimme, onko riparilaisten päähän jäänyt leirin aikana muuta kuin kivat leikit ja upeat isoset. Loppukertauksessa pyrimme selvittämään, mitä riparilaiset tietävät kristinuskosta. Kuggomissa riparilaiset saivat itse päättää, miten loppukokeensa suorittavat. X-Factor-raatimme sai todistaa hauskoja näytelmiä, oivaltavia sarjakuvia, taidokkaasti tehtyjä julisteita ja muovailuvaha-askarteluja. Eräs ryhmä päätyi kirjoittamaan runon aiheesta ”Usko, toivo ja rakkaus”.

”Usko on luottamusta

Yhteinen kokemus Jumalasta

Toivo täyttää päivämme

Liittää yhteen kansamme

Rakkaus kaikkein suurin on

Vahvin, rohkein, voittamaton.

Nämä kaikki ovat tärkeitä!”

Todistetusti Kuggomin riparilla on siis opittu paljon oleellista. Väsyneet, mutta onnelliset ohjaajat kiittävät upeasta riparista!