Tein 15-vuotiaana aloitteen erään ihastukseni suuntaan kirjoittamalla hänelle runon. Voi kuulostaa lällyltä, mutta meistä tuli toisillemme ne ensirakkaudet, jotka muistaa aina. Joku tykkää urheilusta, joku tanssimisesta, joku matkustamisesta, joku piirtämisestä. Toiset meistä tykkää sanoista ja siitä miten kieli tavoittaa todellisuuden.

Tykkään pelata jalkapalloa ja futsalia sellaisella hyvällä porukalla, jossa ei ole hirveää kilpailun tarvetta; sulkapalloa ja tennistä mahdollisuuksien mukaan; ja välillä tykkään uppoutua kunnolla johonkin hyvään tietokonepeliin. Jos olisin eläin olisin mielelläni karhu, koska karhut saavat olla halutessaan rauhassa. Toisaalta niitä halaa hyvin mielellään.

Työssäni tuntuu erityisen hyvältä silloin, kun ihmiset sanovat hautajaisten jälkeen, että olipas mukavaa. Sitä kun moni helposti odottaa jotain muuta. Silloinkin tuntuu siltä, että on jossain onnistunut, kun saarnan tai jonkun muun ”opetustilanteen” jälkeen joku sanoo, että hän oivalsi jotain uutta tai alkoi ajattelemaan jotain asiaa uudella tavalla. Parhautta työssä on kuitenkin se, kun saa nähdä, että jostain ehkä hieman epävarmasta nuoresta kasvaa muutamassa vuodessa hyväsydäminen, mutta rohkea ihminen, joka uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, mutta ei aio elää elämäänsä vain itseään varten.