Hyvää Herran vuotta 2017!

sd2fxgkdagk-brigitte-tohm

Aika on itkeä ja aika nauraa,
aika valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä.
Aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa.
Aika on säilyttää ja aika viskata menemään.
-Saarn.3:4-6

Kalenterivuoden vaihtuessa katse suuntautuu yleensä alkavaan vuoteen. Kaikkeen siihen mitä uudelta vuodelta toivotaan ja unelmoidaan. Joskus toki myös siihen, mitä uudessa vuodessa ehkä pelätään tai stressataan.

Uudenvuoden juhlinnassa katse kannattaa kuitenkin kääntää – ainakin hetkeksi – myös taaksepäin, kuluneeseen vuoteen. Vuoden vaihtuminen on suorastaan erinomainen mahdollisuus reflektoida mennyttä vuotta, eli miettiä mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä se on tarkoittanut sekä itselle että muille.

Mikä olisi sen hienompaa, kuin jos hilpeän juhlinnan ja rakettien paukkeen keskellä vähän aikaa kavereiden kanssa muisteltaisiin yhdessä päättyvän vuoden tapahtumia. Kerrottaisiin toisilleen vaikka mistä kaikesta on kiitollinen ja iloinen, mikä vuodessa oli kenties kaikkein raskainta ja mitä kaikkea uutta oppi vuoden aikana.

Meillä Euroopassa ei vietetä amerikkalaista Kiitospäivää (Thanksgiving Day), mutta sen idean voisi kyllä mieluusti yhdistää vaikka uudenvuodenjuhliin. Meidän kaikkien elämissä on aina ja koko ajan todella paljon asioita mistä olla kiitollinen, jopa kaikkein synkimpinä hetkinämme. Niistä tietoiseksi tuleminen saa oman elämän tuntumaan hienommalta. Ja niiden jakaminen yhdessä antaa toivoa ja perspektiiviä muille.

Myös omien haavojen ja pettymysten rehellinen jakaminen antaa perspektiiviä ja toivoa itselle ja muille, kun huomaa, että me kaikki jaamme suunnilleen samat ilot ja surut; vaikka toisillemme toki mieluusti vain parasta puoltamme näyttäisimme.

Miten siis olisi: ota vuoden vaihteesta hetki ja mieti yksin tai yhdessä mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut Herran vuonna 2016. Ja mitä kaikkea kaikki se on tarkoittanut. Jos olet rakettien ja ihmisjoukkojen sijaan itseksesi, laita vaikka viesti niille ihmisille joita haluat kiittää jostain kuluneessa vuodessa. Kukapa kiitoksista ei pitäisi?

Itse olen kiitollinen monien asioiden lisäksi jokaisesta nuoresta joita Kannelmäen seurakunnan toiminnassa on vuoden aikana sinkoillut sinne ja tänne. Se ei minusta varmasti usein päällepäin näy, mutta opin koko ajan uutta teidän tavastanne elää juuri tätä aikaa nuorina ihmisinä. Kiitos, että olette!

Ja aina voi liittyä uudenvuodenaaton Hallelujasäkeeseen kirkkokäsikirjasta: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Aamen!

-Konsta